Aloitetaan vaikka keskiviikon tokoiluista. Käväisimme siis Tuitun ja Roihun kanssa Hervannassa Even kanssa heittämässä sadesäässä pienet tokotreenit. Tuittuilija sai hetken odottaa vuoroaan ja kerätä intoaan. Eikä tuo odottelu haitannut yhtään! Neidolla oli intoa, mutta kuitenkin sen verran hillintää, ettei mikään liike mennyt överiksi! Ruudun otin pari kertaa, Eve kävi viemässä lelun ruudun takarajalle (oikein heilutteli ensimmäisellä kerralla lelua, ettei jäänyt epäselväksi homman nimi) ja minä sitten käskytin neidon ruutuun. Hienostihan tuo meni! Ei ihan yhtä vauhdikas kuin Roihu, mutta silti hyvä vauhti ja suunta. Tätä pari kertaa ja siinä se! Tuota jatketaan nyt sitten ja katsellaan saadaanko siitä ongelma vielä tulevaisuudessa. Ei nyt taas näyttänyt ollenkaan huonommalta.
Tunnaria tehtiin kerran, kerrankin tajusin lopettaa onnistuneeseen suoritukseen. Tuittu otti oikean kapulan, malttoi työskennellä hienosti. Ainut vain, että sylki kapulan jalkoihini, mistä sitten käskytin sen nostamaan ja tulemaan sivulle. Neitokainen teki työtä käskettyä. Pitää vain alkaa vaatimaan nyt kunnolliset palautukset.
Seuraamiset olivat ihan ok. Tiivistä ja kaunista, perusasennot hyvin. Metallinoutoa hieman mietin kuinka menee kun ei olla ikuisuuksiin otettu. Tuittu yllätti jälleen ja toi kapulan mitä hienoimmin minulle. Sivulle en vaatinut vaan palkkasin heti lelulla!
Tänään olimme sitten vuorostamme agilitailemassa. Tällä erää oli vain pieni sakki ja otettiinkin ihan perusasioita (kontakteja ja muutamaa hyppyä). Itse hieman epäröin kuinka käy kontaktien kanssa, mutta mikäs niissä! Keinun meni vauhdilla ja pysähtyi nätisti kontaktille, useammankin kerran. Ensin meinasi kyllä karata ilman lupaa kontaktilta palkan jälkeen, mutta muistelimme sitten kuinka seisotaan kauniisti tassut kontaktilla. Keinulta sitten putkeen vauhdilla (ei tarvinne mainita, ettei tässä ollut mitään ongelmaa).
Puomi oli kylläkin se pahin pelkoni. Tuittuhan ottaa yleensä kierroksia aika kiitettävästi puomista, vetää kauheaa vauhtia eikä kuuntele minua. Siksi olinkin varautunut pahimpaan ja vaikken hihnassa pitänyt, niin karjuin hidastamiskäskyä jo puomin päällä, ettei neiti vain kerää liikaa vauhtia ja vedä omiansa. Mutta ei...hienosti kuunteli ja melkein stoppasi puomin päälle käskystä! Uskomatonta. Seuraavalla kerralla sitten annoinkin pysähtymiskäskyn vasta kontaktilla ja siellähän se Tuittu sitten tapitti kiltisti. Hienoa!
Kerran pujottelua, hyvin haki itse alun ja teki loppuun asti nätisti. Otettiin muutama hyppykin, kaksi suoraan ja sitten oikealle yksi. Kun nämä menivät yllättävän hienosti, niin olin uhkarohkea ja päätin ohjata Tuitun siitä vielä puomille. Ensinnäkin yllätyin miten hienosti Tui kääntyi puomille ja pysähtyi alastulokontaktille! Ei pihkura! Olin nimittäin varautunut jo siihen, että kontakti unohtuu kun on parit hypyt alla, mutta ei! Pitihän se ottaa vielä toisen kerran ja yhtä hienosti meni!
Tokoiltiin vielä hieman lopuksi sivummalla, ei mitään ihmeimpiä tosin.
Hieronta on tainnut tehdä Tuitulle hyvää. Keskiviikkona hieroin neidon vielä toistamiseen, vaikkei Tuittu osaa arvostaa ihanaa rentouttavaa hierontaa yhtään. Nyt onkin tavoitteena hieroa Tuittu joka keskiviikko muutaman viikon ajan, jotta saadaan neito kuntoon. Illalla kun tulee sopivasti Greyn anatomia...
Kommentit